Elokuvien kriisijohtaja huutaa käskyjä, lyö nyrkkiä pöytään ja tekee nerokkaita yksinäisiä ratkaisuja. Oikea johtopaikka on tälle melkein täydellinen vastakohta: hiljaista puhetta, karttoja, kirjaamista ja kahvia. Ja juuri siksi se toimii.

Vapaaehtoiskentän tilannejohtaminen on opettanut minulle enemmän johtamisesta kuin yksikään kurssi työelämässä — koska siellä johtamisen perusasiat ovat näkyvillä paljaimmillaan. Epätäydellinen tieto, aikapaine, vieraat ihmiset ja tehtävä, jonka lopputulos merkitsee jollekulle kaikkea.

Johtopaikan tärkein työkalu on rauhallinen ääni.

Tilannekuva ennen päätöksiä

Tilannejohtamisen ydin on tilannekuva: yhteinen, ääneen sanottu ja näkyviin kirjattu käsitys siitä, mitä tiedämme, mitä emme tiedä ja mitä on tekeillä. Suurin osa huonoista päätöksistä ei synny huonosta harkinnasta vaan siitä, että päättäjillä oli eri kuva tilanteesta. Siksi johtopaikalla kirjataan kaikki: milloin partio lähti, mitä alueelta löytyi, mitä viranomainen viimeksi sanoi. Kirjaaminen tuntuu byrokratialta tasan siihen asti, kun joku kysyy ”mitä tiedämme varmasti” — ja vastaus löytyy sekunneissa.

Toinen ydinasia on päätöksenteko vajain tiedoin. Täydellistä tietoa ei tule koskaan, ja odottaminen on myös päätös — usein se huonoin. Hyvä tilannejohtaja tekee parhaan mahdollisen ratkaisun sillä tiedolla, joka nyt on, sanoo ääneen millä oletuksilla se tehtiin, ja korjaa heti kun tieto paranee. Se ei ole epävarmuutta — se on ammattitaitoa.

Johtaja johtaa myös jaksamista

Ja sitten se puoli, josta puhutaan liian vähän: johtopaikalta johdetaan myös väsymystä. Innokas vapaaehtoinen ei itse huomaa, milloin kylmä, märkä ja huoli ovat syöneet toimintakyvyn — sen huomaaminen on johtajan tehtävä. Tauotus, vaatetus, syöminen ja kotiinlähdön ajoitus ovat turvallisuuspäätöksiä siinä missä etsintäalueen rajauskin. Sama pätee toimistossa: deadline-viikolla esihenkilön tärkein havainto ei ole edistymä vaan se, kuka ei ole enää pitkään aikaan mennyt ajoissa kotiin.

Tätä artikkelia julkaistaessa iso osa verkostostamme pakkaa autoja kohti Aulangon SUPER-viikonloppua — hyvä muistutus siitä, että johtaminenkin on taito, jota harjoitellaan yhdessä. Syyskuun perjantaisarjassa sidon langat yhteen: vapaaehtoistyö on kokonaisturvallisuuden selkäranka — ja se koskee myös sinua, joka et ole koskaan käynyt yhdelläkään kurssilla.