Verstaspäiväkirja, lyhyt merkintä siitä, miten työkalut oikeasti syntyvät.

Sama sivu, kallehakala.fi, mutta toinen puoli. Rakensin sen tekoälyn kanssa. Se ei ole kehuskelua eikä tunnustus, se on työkalu. Minä tein sivun, tekoäly oli mukana kuin sähkötyökalu: nopeampi kuin käsisaha, mutta ihminen ohjaa sahaa.

Kone tekee nopeasti, ihminen päättää oikein

Tekoäly on hurja luonnostelija, teemakoodia, hakukonemerkintöjä, käännösvedoksia ja kuvia sekunneissa. Mutta se ei päätä mitä sivu sanoo, mikä on totta tai mikä julkaistaan. Ne päätökset ovat minun, ja niistä koko arvo syntyy.

Sääntö numero yksi: live on totuus

Livesivusto on totuus, eikä tekoäly saa ylikirjoittaa sitä mitä olen itse kirjoittanut. Kone ehdottaa, minä hyväksyn, luen kaiken ennen julkaisua. Ilman tätä sääntöä automaatio alkaa ennen pitkää kumota omaa työtäsi.

Tekoäly nopeuttaa käsityötä. Se ei korvaa arvostelukykyä, ja arvostelukyky on se, mistä maksetaan.

Ja tekoäly erehtyy, vieläpä itsevarmasti. Kerran se korjasi bugin jota ei ollut olemassa, koska luuli olevansa väärässä päivässä. Siksi mikään ei mene ulos lukematta. Se ei ole epäluottamusta vaan sen tietämistä mikä työkalu on kyseessä, vasara on hyvä naulaan ja huono ruuviin.

Näin moderni käsityö tehdään nyt, ja siitä rehellisesti puhuminen on vahvuus. Tekoäly ei tee osaamista tarpeettomaksi, se siirtää arvon harkintaan ja vastuuseen siitä mitä julkaistaan. Jos joku kysyy tekikö tekoäly nämä sivut: ei, minä tein. Sain vain apua nopeaan käsipariin.