Verstaspäiväkirja on jatkuva sarja siitä, miten sisäiset työkalut oikeasti syntyvät — ideasta, erehdyksestä ja iteraatiosta. Osa 1.

Tämä tarina alkaa laskusta. Meillä oli vuosia ollut ulkopuolinen palvelu, joka piti kirjaa lakisääteisistä velvoitteista ja muistutti määräajoista. Ihan kelpo palvelu. Mutta kun uusintalasku lähestyi, pysähdyin kysymään itseltäni insinöörin peruskysymyksen: mitä me itse asiassa ostamme? Vastaus oli jäsennelty lista ja kalenterimuistutuksia.

Samaan aikaan auditointeihin valmistautuminen oli sitä mitä se on monessa teollisuusyrityksessä: Exceleitä eri lokeroissa, dokumentteja joiden ajantasaisuudesta kukaan ei ollut ihan varma, ja pari viikkoa ennen auditointia sama tuttu kierros. Löytyykö tämä? Kuka päivitti tuon? Milloin viimeksi joku oikeasti katsoi tätä?

Paras hetki rakentaa oma työkalu on ennen kuin vanhan lisenssi umpeutuu.

Idea oli lopulta yksinkertainen

Päätin rakentaa oman vuosikellon: yhden järjestelmän, joka tietää mitä vaatimuksia meillä on, mikä dokumentti minkäkin vaatimuksen kattaa, ja milloin mikäkin asia on seuraavan kerran katsottava. Ei pelkästään ympäristö- ja turvallisuuspuolelle, vaan kaikille standardeille joiden kanssa elämme — laatu, ympäristö, turvallisuus, tietoturva.

Heti alussa kirkastui ajatus, joka kantoi koko projektin läpi ja josta kerron tarkemmin osassa 5: pelkkä dokumentin olemassaolo ei todista mitään. Tarvitaan kolme tasoa. Dokumentti on olemassa. Dokumentti oikeasti kattaa vaatimuksen. Ja joku ihminen on todentanut asian. Useimmat järjestelmät pysähtyvät ensimmäiselle tasolle — ja juuri siksi auditoinnit yllättävät.

Mitä opin ensimmäisenä

Ensimmäinen oppi ei ollut tekninen. Se oli huomio siitä, että ostopalvelun korvaaminen ei ole säästöprojekti vaan ymmärrysprojekti. Kun rakentaa vaatimusrekisterin itse, joutuu lukemaan jokaisen vaatimuksen ja miettimään, mitä se meidän arjessamme tarkoittaa. Se työ oli arvokkaampaa kuin yksikään ominaisuus, jonka myöhemmin koodasin.

Seuraavissa osissa kerron, miten tästä ideasta kasvoi järjestelmä — ja missä kohdin kaaduin omaan näppäryyteeni. Ensi viikolla kuitenkin vaihdetaan työkalua: tarina siitä, millaista on periä toisen ihmisen koodi.