Verstaspäiväkirja on jatkuva sarja siitä, miten sisäiset työkalut oikeasti syntyvät — ideasta, erehdyksestä ja iteraatiosta. Osa 2.

Kaikki neljä työkalua tässä sarjassa eivät alkaneet tyhjästä. Projektinhallinnan työkalu — kutsun sitä tässä Tilannetauluksi — alkoi siitä, että kollega oli jo rakentanut jotain aidosti fiksua: työkalun, joka hallitsi laitetoimitusprojektin aikataulut, vaiheportit, dokumenttitoimitukset ja kustannusseurannan. Yhden käyttäjän työkalu, yksi Excel-työkirja per projekti.

Sain sen jatkokehitettäväkseni. Ja ensimmäinen rehellinen tunnustus: toisen ihmisen koodin lukeminen on nöyryyttävää. Jokainen rivi on vastaus kysymykseen, jota sinä et ollut paikalla kuulemassa. Miksi tämä välivaihe? Miksi tämä erikoiskäsittely? Opin nopeasti, että ”tämähän on outoa” tarkoittaa yleensä ”en vielä ymmärrä, minkä ongelman tämä ratkaisee”.

Toisen ihmisen koodi on kirje, jota ei kirjoitettu sinulle.

Arkkitehtuurin ydin ja sen raja

Alkuperäinen ratkaisu oli elegantti: työkirja ladattiin muistiin, logiikka ajettiin, ja tallennus kirjoitti kaiken takaisin Exceliin. Ei tietokantapalvelinta, ei asennuksia, ei ylläpitoa. Yhdelle käyttäjälle täydellinen.

Mutta meitä oli kolme, ja projektit olivat yhteisiä. Tiedosto per projekti tarkoitti, että tilannekuva oli aina jossain muualla — jonkun koneella, jonkun sähköpostissa, jonkun muistissa. Iso arkkitehtuuripäätös oli lopulta yksi lause: yksi jaettu tietokantatiedosto verkkolevyllä, jota kaikki katsovat.

Miksi ei ”oikeaa” palvelinta?

Joku kysyy tässä kohtaa: miksei tietokantapalvelinta, sehän olisi oikeaoppista? Koska palvelin on sitoumus. Se vaatii koneen joka on aina päällä, jonkun joka päivittää sen, ja luvan jonka joku myöntää. Tiedosto verkkolevyllä ei vaadi mitään näistä — ja se kulkee varmuuskopioiden mukana siinä missä muukin levyn sisältö. Valitsin tylsimmän teknologian, joka täytti vaatimukset, ja se valinta osoittautui myöhemmin kerta toisensa jälkeen oikeaksi.

Rinnakkaiskäyttö verkkolevyn yli toi omat, hyvin epäglamouröösit ongelmansa — lukot, aikakatkaisut, kilpailutilanteet. Niistä lisää osassa 6. Ensi viikolla sukelletaan kuitenkin arkistoon: mitä tapahtuu, kun yritys tajuaa, ettei kukaan löydä mitään.