Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on se paikka, jossa johtaminen testataan oikeasti. Kun ihmistä etsitään, mikään ei ole valmiiksi selvää: tieto tulee sirpaleina, resurssit ovat mitä sattuu olemaan paikalla, ja päätökset on tehtävä nyt. Siellä oppii asioita, joita ei opi kokoushuoneessa.

Motivaatio rakennetaan sen päälle, mikä ihmisillä jo on.

Vapaaehtoisia ei voi käskeä

Tämä on vapaaehtoisjohtamisen ydin, ja se on myös sen arvokkain oppi. Kukaan ei ole töissä. Kukaan ei tule paikalle siksi, että esihenkilö niin sanoi. Ainoa tapa saada asioita tapahtumaan on rakentaa sen motivaation päälle, joka ihmisillä jo valmiiksi on — ja ohjata se yhteiseen suuntaan.

Käytännössä se tarkoittaa osallistamista. Ihmiset ovat mukana päättämässä miten tehdään, eivät vain toteuttamassa valmista suunnitelmaa. Kun tekijä on ollut mukana omaksumassa toimintatapaa ja asiat sovitaan yhdessä, hän myös seisoo sen takana silloin kun tilanne kiristyy. Se ei ole pehmeää johtamista — se on ainoa johtaminen joka toimii, kun suoraa direktio-oikeutta ei ole.

Miksi tämä on arvokasta myös palkkatyössä

Työpaikalla voi käskeä. Mutta käsky tuottaa suoritusta, ei sitoutumista — ja laatutyössä ero on ratkaiseva. Ylhäältä annettu laatujärjestelmä tai uusi toimintatapa jää käyttämättä täsmälleen samalla logiikalla kuin vapaaehtoinen jää tulematta: se ei tunnu omalta.

Sama lääke toimii molemmissa. Ota ihmiset mukaan rakentamiseen, niin heidän ei tarvitse erikseen sitoutua lopputulokseen — he ovat jo sitoutuneet. Tämä on suoraan se, mitä teen henkilöstön ohjaamisessa ja kouluttamisessa myös työpuolella: en jalkauta valmista, vaan rakennan yhdessä.

Miten tähän päädyin

Vuonna 2020 osallistuin Vapepan peruskurssille, jonka piti Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin valmiuspäällikkö Tommi Mattila. Siitä alkoi kierre, joka on muuttanut koko henkilökohtaisen harrastekentän — vauhti on vain kasvanut.

Ensimmäisten vuosien aikana liityin SPR Kihniö-Parkanon osastoon ja sen henkilöetsintään painottuneeseen hälytysryhmään. Sieltä tie vei Vapepa-johtajan koulutukseen, ja sen jälkeen mukaan on tullut myös osaston rahastonhoitajuus, tilannejohtajan tehtävät, paikallistoimikunnan tiedottaminen ja maakuntatoimikunnan varapuheenjohtajuus kausi ja tietysti roolini SVAP:in riveissä.

Nykyiset roolit

• Vapepa-johtaja — etsintäoperaatioiden tilannejohtaminen
• Valmiuskouluttaja — Vapepan perus-, etsintä-, viesti- ja ensihuoltokurssit
• Resurssikouluttaja
• SVAP ry:n koulutuskoordinaattori — mukana perustamassa järjestöä marraskuussa 2024

Kouluttajien kouluttaminen

Tärkein osa ajastani menee nykyään siihen, että uusia kouluttajia saadaan kentälle. Ongelma on tuttu monessa vapaaehtoisjärjestössä: keski-ikä nousee, kokeneita jää pois, eikä uusia synny samaa tahtia. Perinteisesti valmiuskouluttajalta on odotettu pitkää uraa ennen kouluttajapolulle pääsyä — hyvä tavoite, mutta huono este.

Siksi valmennamme Pohjois-Pirkanmaalla uusia kouluttajia vierestä ohjaamalla. Riittää että on käynyt peruskurssin, on kiinnostunut kouluttamisesta ja löytyy vähän aikaa. Loput rakennetaan yhdessä — mikä on sama periaate kuin kaikessa muussakin: kynnys matalalle, tuki lähelle, vastuu kasvaa sitä mukaa kun osaaminen kasvaa.

Miksi tämä näkyy myös työpuolella

Sama järjestelmällisyys, jolla johdetaan etsintää, toimii tuotannon laadun ja tietoturvan kehittämisessä. Tilannekuva kasaan, vastuu jaettuna, toiminta liikkeellä vaikka kaikki tieto ei ole vielä perillä — ja ihmiset mukana siitä alusta asti, jolloin heitä ei tarvitse erikseen suostutella. Tästä syntyi myös yksi tarjoamistani koulutuskokonaisuuksista — tilannejohtaminen epätäydellisen tiedon varassa.